• grandone-voitot
    Social media for toddlers – Grand Prix -voittaja
  • Social media for toddlers
  • Ilta-Molemmat
    Ilta-Molemmat
  • BB screenshot
    Case: Big Brother 2010
  • Main
  • Service Design
  • Future home
  • Fieldnotes
  • Nature
  • Passi
  • Ripatti

Archive for the ‘Future home’ Category

Isän ajatuksia

19.6.2011 | Ripatti | Fieldnotes,Future home: isä, koulu, lapsi, Taaperoiden sosiaalinen media, Vauva

Vauva-lehti

Passi & Ripatti ja allekirjoittaneen jälkikasvu esiintyvät kesäkuun Vauva-lehdessä. Toivon, että taaperoiden sosiaalinen media herättää edes muutamassa isässä tai äidissä ajatuksia tulevasta, kuten konseptin alkuperäinen tarkoitus olikin.

Kävin pari viikkoa sitten ekaluokkalaisen ensimmäisissä kevätjuhlissa. Vaikka edistystä on omista juhlista selvästi tapahtunut, niin silti mennään kohtalaisen perinteisellä linjalla. Rehtorin puhe, kansantanssiryhmän esitys sekä esimerkillisyys-, käytös- ja kirjapalkinnot (voittajina “yllättäen” sporttikundi, kiltti tyttö ja lukutoukka) vahvistivat käsityksen koulun hitaasta uudistumiskyvystä. Okei, myönnettäköön että olihan siellä jopa isompien koululaisten bändi esiintymässä, joten ei koulussa nyt enää ihan 70-luvulla olla.

Saatan olla aivan liian progressiivinen omissa ajatuksissani, mutta kevätjuhlan aikana ehdin miettiä kohtalaisen monta kertaa uuden ajan hömpötysten puutetta. Koululaisten itse tekemä lyhytelokuva? Musavideo? Ehkä jopa hieman multimediaa? Ohjelmointikerhon demo? Tablettipalkinto? Lukukauden paras hakkerointi?

Vauva-lehden jutun ja kevätjuhlan jälkeen päässäni on toistuvasti pyörinyt vastausta kaipaava kysymys: kenen tehtävä on huolehtia siitä, että lapset saavat riittävät edellytykset syksyä innokkaina ja valmistautuneina elämään joka heitä odottaa?

Vanhemmat varmasti yrittävät parhaansa, mutta onko meillä riittävästi taitoa todellakin ohjata lapset oikeille poluille? Entäs muut harrastukset tai vaikkapa iltapäiväkerho?

Mielestäni luontevin paikka olisi kuitenkin koulu. Koulu voisi aivan hyvin haistattaa pitkät kaikelle perinteiselle ja opettaa lapsille vain ja ainoastaan kaikkea uutta. Kaikkea minkä osaamista tarvitaan tulevaisuudessa. Täysin ilman painolastia menneestä. Haluaisin, että pienetkin koululaiset tulevat kotiin ja räjäyttävät vanhempiensa tajunnan kaikella uudella, jollaista me aikuiset emme olisi todellakaan osanneet tehdä.

Tags:isä, koulu, lapsi, Taaperoiden sosiaalinen media, Vauva
Posted in Fieldnotes, Future home | 1 Comment »

Social media for toddlers

17.11.2010 | Ripatti | Future home,Highlight: Iobridge, social media

Update 2:

——

Update:
Much to our delight the project has gained a lot of attention around the world. The concept has been featured on CNN, FastCompany.com, MIT Tech Review, Gizmodo and Vivanews just to name a few major sites.

——

Social media is here to stay, so shouldn’t toddlers be given a chance to dip their toes in at an early age? After all, in just a few years they will have to be fluent in using all the new tools available.

We think the answer is a firm YES. That is why we have created the first social media tool for toddlers.

The prototype is a device with which toddlers can update their status to their friend. Usage requires no special skills. No reading, no computer skills, nothing that a toddler does not naturally master.

The actual status update is done by placing the appropriate block in its designated place on the box. For example, an “eating” update is sent by placing a block with the “plate, spoon, fork” -icon in the square-shaped hole on top of the box. This results in the illumination of the corresponding status light on the friend’s device.

For parents
As any parent knows, mornings and evenings are possibly the toughest moments during the day. In the evening everyone is tired from work and play and in the morning we often have to rush to get everyone out the door in time. This is why the prototype is focused on activities that occur during these times, namely eating, sleeping and brushing your teeth. The interactive toy can be used as a small game to motivate children to be more swift in their activities. “Let’s see if you are in bed before your friend.”

Upcycling
Not wanting to unnecessarily introduce more stuff in to already crowded homes, we wanted to base the prototype on an existing object. A popular childrens’ toy that is used to practice hand to eye coordination proved to be perfect, as we already had a few lying about. The toy also has quite a short lifespan. We have observed that once a child figures out how to insert the blocks in the corresponding holes use of the toy rapidly decreases. The prototype extends the life of the box and also has a working logic that the child has previously mastered.

Technical aspects
The boxes have been outfitted with led arrays and sensors that detect the presence a magnetic field. Magnets have been embedded in the wooden blocks to trigger the sensors when the block is placed in the right spot.

The Iobridge module and web service are used to provide the functionality and relay the sensor signals from box to box. The Iobridge allows the boxes to work anywhere as long as an internet connection is available.

First impressions
The prototypes have been up and running for a couple of weeks now. We are definitely talking about our friends more often than previously. On the downside, the girls are so eager to send updates that we have had to agree on turns to avoid conflict.

The Passi family has a slightly later schedule during the evening, so they have been able to use their box to motivate their girls during bedtime routines.

All in all, we feel that the first prototype works as planned and will definitely get an upgrade in the future.

Tags:Iobridge, social media
Posted in Future home, Highlight | 31 Comments »

Kodin palvelut: Kuka eka?

23.8.2010 | Ripatti | Future home,Service Design:

Olemme keskustelleet paljon kotiin ja arkeen liittyvistä uusista palvelukonsepteista, joten luonnollinen liike oli suunnitella ja testata asiaa käytännössä. Minulla ei ole kokemusta kuin omasta perheestä, mutta oletan että muissakin perheissä lapset tuppaavaan kiistelemään mitä ihmeellisimmistä asioista, välillä aiheesta mutta usein myös aiheetta.

Kivi-paperi-sakset on kaikille tuttu tapa ratkaista pienet kiistat. Valitettavasti sekin vaatii yllättävän paljon osaamista: pitää osata laskea kolmeen, muodostaa käsillä kivi, paperi tai sakset ja sen lisäksi vielä muistaa kuka voittaa kenet. Haastavaa touhua perheen pienimmille, varsinkin kun tilanteeseen liittyy yleensä pientä lämpenemistä kiistakumppaneita kohtaan.

Kuka eka? -sovellus on koko perheelle sopiva kivi-paperi-sakset. Kiven, paperin ja saksien sijaan järjestyksen osoittamiseen käytetään perheenjäsenten kuvia. Hyvin pienetkin osaavat painaa yhtä nappia ja tunnistaa kuka kuvassa on, joten osaamista ei juurikaan tarvita.

Pahempikin kiukkupussi leppyy nähdessään oman iloisen naamansa ja muistaessaan tilanteen, josta kuva on otettu. Tämän lisäksi lapset tuntuvat ymmärtävän vaistomaisesti, että arvottu järjestys on satunnainen ja lahjomaton. Puhelimelle on turha urputtaa vaikka järjestys ei olisikaan miellyttävä.

Tilanteet, joissa ennen vängättiin ja väiteltiin ovat muuttuneet pikemminkin yhteisiksi ilonaiheiksi. Siinä samassa sujuvat arkiaskareetkin sujuvasti ilman turhia mutinoita.

Minkä muun arjen hetken fiiliksen voisi kääntää positiiviseksi pienen sovelluksen avulla?

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Posted in Future home, Service Design | No Comments »

Seitsemän päivän viikonloppu

13.8.2010 | Ripatti | Future home: flow

Kalenteri
Ystävien ja tuttavien Facebook-päivitysten perusteella vaikuttaa siltä, että en todellakaan ole ainoa joka tekee töitä iltaisin ja viikonloppuna. Työn ja vapaa-ajan tasapaino taitaakin olla yksi merkittävimmistä haasteista nykypäivän työelämässä. Työaika sinällään on kohtalaisen uusi konsepti, joka tuli tarpeelliseksi vasta teollisen vallankumouksen myötä. Tehtaat loivat mahdollisuuden suurten massojen ympärivuotiseen työskentelyyn ja tuottavuus tietenkin maksimoitiin teettämällä mahdollisimman paljon töitä.

Teollisen vallankumouksen alkuvaiheissa päivät saattoivat olla reilusti yli kymmentuntisia. Maraton-päivistä on onneksi vähitellen päästy eroon ja työviikon pituus länsimaissa on vakiintunut alle 40 tunnin.

Ennen teollistumista työ oli hyvin kausiluontoista, ja kun sitä oli, tehtiin sitä niin paljon kuin mahdollista. Jos katsotaan vielä kauemmas taaksepäin, niin valistuneet arviot esittävät että keräilytaloudessa eläneet esi-isämme tekivät työtä kahdesta neljään tuntia päivässä. Tällä hetkellä olemme siis noin puolenvälin tietämillä, kun katsellaan työajan pituuden historiaa. Ei hyvin, eikä huonosti.

Koen olevani erityisen onnellisessa asemassa, koska voin rehellisesti todeta, että nautin työstäni ja teen sitä mielelläni. Jos yritän olla objektiivinen ja tehdä jonkinlaista arviota, niin sanoisin että pääsen viettämään 80-90% työajasta erittäin miellyttävien tehtävien parissa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen puuhastelen usein työn parissa. Suurin osa tästä ajasta menee hommiin, joita ei olisi pakko tehdä, mutta teen niitä silti, koska ne ovat mielenkiintoisia ja haastavia. Uusien asioiden opiskelu, uusien näkökulmien avaaminen ja erilaiset kokeilut ajoittuvat usein juurikin iltaan. Ei varsinaista projektityötä, mutta “virallisen” työn kannalta erittäin merkittäviä asioita joka tapauksessa.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen päästään itse asiaan: Koen, että viisipäiväinen työviikko ja 9-5 työaika ei ole enää minulle mitenkään relevantti. Päinvastoin, se luo turhia paineita ja odotuksia siitä, että istun tiettyyn aikaan toimistolla nenä kiinni ruudussa tai palaverissa tai että teen vapaa-aikana asioita, jotka lasketaan vapaa-ajaksi.

Aionkin yksipuolisesti siirtyä seitsemänpäiväiseen viikkoon (Nyt osa lukijoista kavahtaa; sehän on hullu, tekee vaan koko ajan töitä. Entäs perhe, lapset, kaverit ja sukulaiset?) Ei, pointti ei ole se, että siirtyisin seitsemänpäiväiseen työviikkoon, vaan se että töitä tehdään silloin kun flow on hyvä, ideoita syntyy ja asiat etenevät. Jos taas ei nappaa, niin ei nappaa.

En aio ottaa paineita siitä, että en ole välttämättä toimistolla klo 9-17, vaan saatan viedä lapset pyöräilemään, jos hyvältä tuntuu. Enkä myöskään pode huonoa omatuntoa illalla syntyvästä ideasta, jota haluan heti edistää. Hommat hoidetaan kuten aina, mutta tavoitteena on löytää flow, joka palvelee sekä työtä että rentoutumista yhtäläisesti.

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Tags:flow
Posted in Future home | No Comments »

Tulevaisuuden koti

13.8.2010 | Ripatti | Future home: ansaintamalli, koti, tulevaisuuden koti, ubiikki

Lastenhuoneen ovi

Kävimme Passin kanssa viettämässä aamupäivän Tekesin Ubiikki koti-workshopissa. Erittäin mielenkiintoinen aihepiiri, jossa lupaukset ovat olleet kovia jo kymmenen vuoden ajan, mutta lunastukset aika vähissä. Tilaisuudessa älykoti muuttuikin välillä muotoon älytön koti. Älyttömyydestä huolimatta uskon, että viihteen ja talotekniikan lisäksi kotiin saadaan vihdoinkin muitakin elämää helpottavia digitaalisia palveluita.

Osallistujilla ei ollut vielä mitään konkreettista näytettävää, mutta hyvin erilaiset tahot, rakennusliikkeistä hyvinvointipalveluihin, olivat hahmottelemassa liiketoiminnan mahdollisuuksia. Pelikenttä on vielä hyvin avoin, joten tilaa on suurille ja pienille pelureille. Seuraamme innolla kuka ottaa vetovastuun ja minkälaisilla ansaintamalleilla liiketoimintaa rakennetaan.

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Ihmiset: Sampsa Nissinen, Kimmo Ahola

Yritykset: Tekes , NCC , Ericsson

Tags:ansaintamalli, koti, tulevaisuuden koti, ubiikki
Posted in Future home | No Comments »

Kirjahyllyn kuolema

13.8.2010 | Ripatti | Future home: kirja, tulevaisuuden koti, tulevaisuus

Kindle for iPhone
Suurena kirjojen ja lukemisen ystävänä olen jo pitkään seurannut digitaalisuuden nousua tälläkin toimialalla ja odottanut koska kirjahyllyn voi siirtää autuaammille metsästysmaille. Vaikka Amazonin Kindle ja muut laitteet ovat olleet houkuttelevia, eivät ne kuitenkaan ole vielä saaneet minua nostamaan lompakkoa pöydälle.

Taannoisesta mobiilikirjoja käsittelevästä Hesarin artikkelista innostuneena päätin tutkailla asiaa taas kerran. Kodin pienessä kirjastossa on tunnearvoa ja monet kirjat muistuttavat jostain tietystä hetkestä tai fiiliksestä, mutta pääosin se kuitenkin vain vie tilaa ja kerää pölyä.

Neljä viimeistä kirjaa onkin tullut luettua puhelimen näytöltä Amazonin ilmaisen Kindle for iPhone softalla. Mielestäni Amazonin ilmaiset (Pc, Mac, iPhone, BlackBerry, iPad) ovat firmalta loistava veto markkinaan, jossa kuluttajien käänyttäminen on vasta alkanut. Taistelu käydään kuitenkin tällä hetkellä penetraatiosta ja parempaa myyntivalttia kuin “ilmainen” on vaikea keksiä. Softa toimii erittäin näppärästi ja kirjojen ostaminen on tehty helpoksi. Ehkäpä jopa liian helpoksi. Kynnystä madalletaan edelleen kirjoista tarjolla olevien ilmaisten näytteiden muodossa. On muuten kohtalaisen vaikeaa olla ostamatta kirjaa, kun siinä on päässyt etenemään parin kappaleen verran.

Lukukokemus on varmasti monen mielestä se suurin kynnyskysymys. Itsekin epäilin voiko pieneltä ruudulta luettu teksti tarjota samaa elämystä ja uppoutumista kuin tuttu ja turvallinen kirja. Vastaus tähän on kyllä. Neljäsosa ensimmäisestä kirjasta meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen eroa ei varsinaisesti huomannut. Taitaa olla niin, että se mitä väitämme kirjan tunnelmaksi, on vain opittu asia, jonka voi korvata erilaisella tunnelmalla.

Kirjahylly seisoo vielä tuossa olohuoneen seinällä ainoastaan sen takia, että Amazonin (tai kenenkään muun) valikoima ei vielä ole sillä tasolla, että se tyydyttäisi kaikki lukutarpeet. Uusimmat ja suosituimmat kirjat kyllä löytyvät, mutta paras hyöty digitaalisuudesta irtoaa siinä vaiheessa kun vanhat harvinaisemmatkin teokset on kaikkien saatavilla. Se on tietysti vain ajan kysymys. Vaarana nykyisen valikoiman suppeudessa on tietysti se, että helppouden vuoksi tulee hankittua vain suosituinta ja uusinta ja monta vanhempaa helmeä jää lukematta.

Digitaalinen muoto tarjoaa tietysti aivan uusia mahdollisuuksia koko formaatille ja varmasti muutaman vuoden sisällä tullaan näkemään mitä erilaisempia kokeiluja pitkän tekstin ja verkon tarjoamien mahdollisuuksien yhdistelmistä. Niitä taidepläjäyksiä odotellessa, toivon kaikille antoisia lukukokemuksia taiteltujen metsien tai bittien parissa.

P.S. Kirjahyllyn digitaalinen versio löytyy Goodreads-palvelusta. Jos haluat lainata tai hakea omaksesi jonkun kirjoista niin laitathan sähköpostia allekirjoittaneelle. Operaatio “Kirjahyllyn kuolema” on käynnistynyt.

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Tags:kirja, tulevaisuuden koti, tulevaisuus
Posted in Future home | No Comments »

Eihän sitä koneen takana kukaan liiku!

13.8.2010 | passi | Future home: askelmittari, lapsi, Omron, työ

Askelmittari

Normaali päivä toimistolla. Kuppi kahvia aamupalaksi ja sitten työn ääreen konetta näpyttelemään. Pari workshopia ja sitten taas koneella. Siinä digitoimistolaisen päivä. Liikunko siis yhtään? Vertasimme päiväämme päiväkoti-ikäiseen 5-vuotiaaseen tyttöön Omronin askelmittaria hyödyntäen.

Digitaalisuudessa on se nasta juttu, että se pistää monesti rattaat liikkumaan. Kyllä, sen parissa on myös helppo viettää aikaa ja jättää tekemättä asioita, joita voisi tehdä ilman ruutuja tuijottamatta. Näin lähes koko työurani aikana toimistotyötä tehneenä tuli eräänä iltana mieleen, että voisin testata vertailun vuoksi, että paljonkos se oma tytär päivän aikana liikkuu (olen nähkääs ollut huomaavani, että liikehdintä on hivenen omaani aktiivisempaa). Tuumasta toiseen ja rykäisin maanantai aamun päiväkodin lelupäivän kunniaksi tyttärelleni taskuun Omronin askelmittarin ja itselleni toisen.

Päivän aikana mielessäni pyöri tyrmäävä lopputulos: isä tuhat askelta ja tytär vähintään kymmenen tuhatta. Onneksi päivä loppui vauhdikkaasti ja pääsin tutkailemaan lopputuloksia. Tytär oli sovitulla tavalla (okei pientä lahjontaa jouduin harrastamaan) pitänyt mittaria koko päivän ja itse tietysti kannoin urheasti mittaria ilman mitään bonuksia. Lukemat osoittivat oletettua kieltä, vaikkakin hieman vähemmän kuin oletin: isi noin 2500 askelta ja tytär noin 7000 askelta. Mainittakoon, että ulkona satoi testipäivänä vettä muikeiden helteiden jälkeen, joten kuka siinä nyt olisi halunnut erityisesti kirmata…

Vertailun vuoksi päätin testauttaa liikehdintää vielä toisena päivänä (kuva ylimpänä). Aurinko pisti selvästi lisää liikettä molempien niveliin, mutta suhde pysyi kuta kuinkin samana.

Summa summarum: On tämä koneen takana istuminen sitten aika epäfyysistä duunia. Löytyykö jostain sormien liikemittaria? Voiko sormien liikuttelusta saada pisteitä terveemmän elämän puolesta?

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Tags:askelmittari, lapsi, Omron, työ
Posted in Future home | No Comments »

Tuttujen esineiden tutussa ympäristössä

13.8.2010 | Ripatti | Future home: koti, suunnittelu, tila, tulevaisuus, ubiikki

Helsingin Sanomat 1924Helsingin Sanomat vuodelta 1924. Löysimme lehden keittiöremontin yhteydessä. Talo, jossa asumme on valmistunut vuonna 1925, joten lehti taitaa olla vanhinta mitä tästä huushollista löytyy.

Muutama viikko sitten pidetystä Tekesin Ubiikki koti-tilaisuudesta jäi mieleeni kummittelemaan yksi lause: “Tuttujen esineiden tutussa ympäristössä”. Tähän kiteytyy mielestäni olennaisin asia digitaalisuuden tulevasta kehityksestä. Erilaiset visiot esittävät tulevaisuuden maailman paikkana, jossa digitaalisuus on osa jokaista esinettä. “Internet of things” siis. Teknologian halventumisen ja pienentymisen myötä taloudelliset ja  tuotannolliset ongelmat eivät estäkään vision toteutumista. Suurin este on kaikki se vanha tavara jota omistamme.

Yksittäisten laitteiden, kuten läppäreiden ja kännyköiden, uusiminen usein ei vielä muodosta ongelmaa. Mutta kuvitelkaa, jos joutuisimme uusimaan kaikki kodin tavarat yhtä usein. Mahdoton ajatus, varsinkin kun meitä parhaillaan opetetaan ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen, jotta maailman luonnonvarat saataisiin riittämään vielä seuraavillekin sukupolville.

Jokapaikan tietotekniikan osalta taidammekin tarvita ajatusmallin muutoksen. Ratkaisujen pitää olla hyvin yhteensopivia kaiken vanhan kanssa, oli sitten kyse esineestä vuodelta 1924 tai 1984. Lähtökohdaksi pitää ottaa vanhan tuunaaminen ja päivittäminen, eikä nykyisen tavan mukaan aina uuden ja kiiltävän tuotteen tai palvelun suunnittelu.

Muutama konsepti näiden ajatusten testaamiseksi löytyy jo suunnittelupöydältä, mutta palataan niihin kun saamme prototyypin valmiiksi.

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa

Ihmiset: Sampsa Nissinen

Yritykset: Tekes , Sanoma

Tags:koti, suunnittelu, tila, tulevaisuus, ubiikki
Posted in Future home | No Comments »
  • fax-thumb
    Low fidelity
  • Vauva-lehti
    Isän ajatuksia
  • Content roles in service design
    Sisällön roolit palvelumuotoilussa
ansaintamalli asiakaskokemus asiakasymmärrys askelmittari Big brother books brändi content crowdsourcing Csikszentmihalyi customer insight datajournalismi dialogi Diego digitaalinen leikkikenttä eduskunta elasku eroakirkosta evl fax ficora flow future tv google Grand One helsinki historia Idean ilta-sanomat iltalehti images inspiraatio Iobridge iPhone iptv isä Itella Jaakko Veijola jenkatehdas Juho Wallenius katselukokemus katsomo kevin kelly kirja konseptisuunnittelu konsultointi koti koulu kuvaohjelmalaki Lappset lapsi lasku live luonto luottokunta M&M maksupääte media mtv3 netposti North Omron ooppera Palmu Inc. palvelukokemus palvelumuotoilu palvelusuunnittelu Panu Laaksonen personointi positioning posti RescueTime service design sisältö sitra Smartus social media stockmann strategy sub suunnittelu Taaperoiden sosiaalinen media TBWA\Helsinki tila toddler Total Recall tulevaisuuden koti tulevaisuus twitter työ työkalut ubiikki urheilu urhotv user experience uutiset valokuvaus muistot laitteet Vauva viihde VR

Spektaakkelit mielessä!

Passi on LinkedIn

The future is not digital. It’s multichannel.

Ripatti on LinkedIn

Passi and Ripatti enjoy designing services for everyday life. Passi currently works at service design agency Palmu Inc.

Ripatti is developing new stuff at Sterk.

Use Twitter, LinkedIn or passiripatti [at] gmail.com to contact us.

Visual inspiration by Maestro Leppänen.