Vankkumattomina flow:n kannattajina, pyrimme tietysti siihen, että tilaisuudet flow:n saavuttamiseen maksimoidaan. Ensimmäinen askel flow:n saavuttamiseksi on tietysti tunnistaa missä tilanteissa ja olosuhteissa flow-tilaan päästään ja mikä sen rikkoo. Yksi tämän vuoden kehitysprojekteista, joka pureutuu henkilökohtaiseen analytiikkaan on kohdistettu juurikin tälle aluelle, eli flow:n tunnistamiseen ja maksimointiin.

Olen käyttänyt reilun kuukauden ajan RescueTime-ohjelmaa, joka pitää kirjaa kaikesta siitä mitä teen koneellani. Ohjelma kirjaa lahjomattomasti jokaisen dokumentin, verkkosivun ja ohjelman, joita käytän. Jos poistun koneen ääreltä vähintään viiden minuutin ajaksi, kysyy kone palattuani mitä olin tekemässä. Käytännössä siis kaikki mitä teen kirjautuu RescueTimeen.

Ensimmäisen kuukauden analysointi on vielä kesken, mutta täytyy sanoa että totuus on karua luettavaa. Osa päivistä on hyviä ja edellytykset flow:lle ovat hyvin kohdallaan, mutta valitettavasti liian usein päivät jakautuvat uskomattoman pieneen silppuun. Lyhyimmät hetket yksittäisen dokumentin tai sivun parissa ovat vain muutaman sekunnin mittaisia.

Tässä esimerkki onnistuneesta päivästä, jolloin suunnitteluaika on yhtenäistä, eivätkä muut tehtävät pääse rikkomaan potentiaalisen flow:n syntymistä.

Toisessa esimerkissä taas työ pirstaloituu pieniin osiin, eikä flow:lle otollisia tilanteita pääse syntymään.

Olen keskustellut henkilökohtaisesta analytiikasta ja RescueTimesta usean ihmisen kanssa ja puheet kääntyvät hyvin nopeasti isoveljiin ja valvontaan. Harmi, että näin on, koska itse näen asian suurena mahdollisuutena. Pystyn seuraamaan hyvin tarkasti ja objektiivisesti kaikkea mitä teen ja tunnistamaan mahdollisuudet parantaa elämän laatua ja viihtyvyyttä.

Oletko sinä valmis seuraamaan sekuntien tarkkuudella elämääsi?

Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa